Puoliksi espanjalainen elämäni

Tänään, 23. huhtikuuta, on kirjan ja ruusun päivä. Pyhä Yrjö, keskiaikaiset tähkäpäärituaalit, Cervantes, Shakespeare, Alfonso XIII ja eräs barcelonalainen kirjakauppias saivat yhdessä aikaan sen, että Suomessakin juhlistetaan kirjaa ja lahjoitetaan ruusuja 23. huhtikuuta. Kirjan ja ruusun päivällä on vankka espanjalainen perintö, vaikka sitä nykyään vietetään kansainvälisesti kirjan ja tekijänoikeuden päivänä. Kuusi vuotta sitten juhlistimme kirjan ja ruusun päivää asiaankuuluvalla tavalla. Tässä mieheni valssaa ruusu hampaiden välissä kirjasaaliini sylissään silloisilla kotikulmillamme Kampissa. Suomessa tuntemamme kirjan ja ruusun päivä yhdistelee monia kulttuurisia traditioita: Katalonian suojeluspyhimyksen Sant Jordin eli Pyhän Yrjön päivää on juhlittu Espanjassa 1400-luvulta lähtien. Keskiajalta periytyy myös traditio, jonka mukaan miehet lahjoittavat Sant Jordin päivänä ruusun ja tähkäpään naisille. Ruusu symboloi rakkautta ja intohimoa, tähkäpää hedelmällisyyttä. Sa

Tasan kaksi kuukautta sitten me olimme juuri saapuneet Granadaan, ilta viileni ihanasti ja aurinko kultasi Alhambran linnan. Nyt se, että ylipäätään elimme ulkomaailmassa ja matkasimme vapaina kuulostaa hämmentävän kaukaiselta. Rajojen aukeamista ja parannuskeinojen löytämistä odotellessa tässä on matkakertomus tuosta kaupungista, jolla on vanha sielu ja ketterä mieli. Mimosankukat kukkivat kaksi kuukautta sitten maurikortteleistaan tunnetussa Albayzínissa Granadassa.  Tämä ei ollut ensimmäinen matkani Granadaan, olen pysähtänyt siellä mennen tullen aikaisemminkin, ja kerran piipahtanut Alhambran porteillakin, mutta en ole koskaan aikaisemmin ihastunut kaupunkiin. Se voi osittain johtua siitä, että olen aina a) käynyt siellä talvella, b) saapunut modernimman ja rumemman kaupunginosan kautta ja c) juuri ennen pimeää. Päivän epäviehättävän hetki, jolloin valo on kadonnut mutta ei ole vielä pimeää, ei ole eduksi yhdellekään kaupungille. Nyt, kun olen ehtinyt kulkea katuja ra

Tämä sunnuntai on saanut nimensä palmunoksista. Vaikka meillä Suomessa virvotaan keväällä kukkivilla pajuilla, palmunlehvät kuuluvat yhä kiinteästi espanjalaisiin pääsiäisperinteisiin. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin: Jeesus-patsas ei ratsasta sunnuntaina katuja pitkin kirkkoonsa eikä raahaa perjantaina ristiä. Enkä minä muistanut ostaa suklaamunia! Capirote-päähineet ovat tuttu näky pääsiäisviikon eli Semana Santan aikaan Espanjassa. Etenkin amerikkalaisturisteille valkoinen päähine symboloi kuitenkin jotain ihan muuta. Jos ei olisi käynnissä maailmanlaajuista tautipandemiaa ja olisi ihan normaali palmusunnuntai (myönnän, että nostalgioin mielikuvani suoraan 1980-luvulta), kaduilla vipeltäisi pieniä noitia vitsoineen. Eikä minua ja perhettäni olisi lukittu tänne Uudellemaalle, vaan olisimme syömässä vanhempieni luona. No, tänä vuonna mikään ei ole normaalia, joten vanhempani ovat hyvässä tallessa Uudenmaan rajan toisella puolella, minä en muistanut koko sunnuntaita, j

Miksi joka toinen suomenkielinen sana tekee poikkeuksen säännöstä? Mieheni syyttää tästä Mikael Agricolaa ja manaa häntä keskiaikaisin tavoin. Mutta löytyypä espanjan kielestäkin ilmauksia, jotka saivat minut kyseenalaistamaan espanjalaisten ystävieni henkisen kypsyyden. Se oli ennen kuin ymmärsin, miten monella tapaa esimerkiksi  los cojones ilmaisee tunnetilaa. Me aamulenkillä Torreviejassa helmikuun alussa. Laukussa oli tuolloinkin lempipelimme matkaversio mukana odottamassa hetkeä, jolloin poikamme nukahtaa. Kaikki alkoi tänä aamuna aivan viattomasti: pelasimme aamiaisen jälkeen kierroksen parchísia  (muistuttaa paljon Suomessa tunnettua Kimbleä). Minä voitin, kuten yleensä, ja siihen espanjalaiseen tapaan tyyni ja hallittu, yli nelikymppinen mieheni reagoi heittämällä nopan kahvikuppiini ja kiroamalla nasevasti. Sen jälkeen hän kaivoi puhelimen esiin ja alkoi kääntää ystävän lähettämää pitkää suomenkielistä vitsiä. Vitsissä vilisi arkisia ilmauksia, jotka saisivat kene

Nyt, kun Suomessakin yhä useampi sulkeutuu kotipiiriin, päivitin listaksi espanjalaiset lempisarjani. Gran Hotel, Las chicas del cable, Alta mar... Espanjalaisten draamasarjojen parissa kuluu tunti jos toinenkin – tai kokonainen karanteeniaika. Historian käännekohtiin sijoittuvat sarjat toimivat myös erinomaisena kulttuuri- ja kielikylpynä. Löysin itse tieni espanjalaissarjojen pariin varsin käytännöllisestä syystä: meillä kahden kielen perheillä – tai oikeastaan kolmen, koska nopeat viralliset keskustelut käymme yleensä englanniksi – on ainainen ongelma elokuvien ja televisiosarjojen tekstityskielen kanssa. Minä puhun toki espanjaa, ja miehenikin ymmärtää suomea, mutta etenkin iltamyöhällä on rentouttavinta katsoa ohjelmaa joko omalla kielellä puhuttuna tai tekstitettynä. Englanninkielisiä tekstityksiä ei moni Pohjoismaissa toimiva suoratoistopalvelu kaikkiin ohjelmiin tarjoa. Meille ratkaisu oli siis espanjalainen epookkidraama. Kotikaranteenissa ei hötkyillä, vaan laitetaa

Espanja tekee nyt isoja ennakkoliikkeitä koronavirusepidemian rajoittamiseksi. Maassa julistettiin eilen poikkeustila – koulut, rannat ja baarit on monissa paikoissa jo suljettu, marketit ovat hamstrauksen jäljiltä sekaisin, ja uusia asetuksia otettiin käyttöön tänään. Suomi seuraa perässä. Me matkasimme takaisin kotiin kolme päivää sitten juuri ennen kuin tilanne eskaloitui. Torreviejassa saattaa rannalla istuva Bella Lola -patsas jäädä pian ilman seuraa, kun rannoilla liikkumista ja sosiaalista toimintaa rajoitetaan koronaviruksen etenemisen estämiseksi. Me palasimme pari päivää sitten takaisin Suomeen puolentoista kuukauden mittaiselta sukulointimatkaltamme Espanjan Torreviejasta . Nyt Euroopan maiden sulkiessa rajoja tunnelmamme ovat jokseenkin samanlaiset kuin sortuvasta temppelistä paenneella Indiana Jonesilla – taisimme lähteä viime tipassa! Paitsi että pääkaupunkiseudullakin on runsaasti tartuntoja, ja tuntuu siltä, että suomalaiset panikoivat tilanteesta espanjalai

Pidin Torreviejaa aikaisemmin epäviehättävänä turistiansana, ja viimeiset kahdeksan vuotta olen majaillut Espanjassa ollessani Alicantessa. Tammikuussa valitsimme kuitenkin asuntomme Torreviejasta, koska halusimme yhdistetylle äitiys/isyysvapaallemme leppoisan elämänrytmin. Nyt, puolitoista kuukautta myöhemmin, olen vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli oikea. On myös muutama asia, jotka ovat Torreviejassa, tässä parjatussa pikkuparatiisissa, paljon paremmin kuin muualla! Playa de Curan rantaa kiertävällä paseo marítimolla riittää väkeä helmikuussakin. Eikä ihme – Torreviejassa on helppo elää, ja ilmat suosivat läpi vuoden. Tänä vuonna helmikuussa hätyyteltiin ennätyslämpötiloja. Alle kolmikymppisenä sinkkuna suhdettani Torreviejaan olisi voinut kuvailla melko angstiseksi: etenkin marraskuussa koko kaupunki oli kuollut kuin kalmo, tuuli vain kohisi tyhjillä kaduilla, ja rantabulevardin loputon käveleminen päästä päähän madellen tuntui lähinnä pikakelaukselta eläkeikään. S

Kevättalvi on Espanjassa isojen tapahtumien ja liigaotteluiden aikaa. Las Fallas -juhlallisuudet ovat jo alkaneet  Valenciassa, mutta samaan aikaan koronavirus on rantautunut maahan, ja maassa suositellaan poskisuudelmaboikottia. Fallas-monumenteissa kiteytyy taide, huumori ja yhteiskuntakritiikki. Joitain vuosia sitten todistin itse teosta "L’increible Merkel", joka pilaili Nicolas Sarcozyn ja Angela Merkelin kustannuksella. Koronavirus leviää Espanjassakin: eilen uutisissa päivitettiin todennettujen tapausten lukumäärä maassa jo yli kahteen sataan. Valencian itsehallintoalueella, jonka piiriin myös kaupungit Alicantesta Torreviejaan kuuluvat, tautia on todettu 30:lla henkilöllä. Yksi on kuollut virukseen sairaalassa Valenciassa. TV-uutisointi, joka on Espanjassa tyyliltään suomalaisuutisia aggressiivisempaa, nopeammin leikattua ja kuvamateriaaliltaan shokeeraavampaa, on osaltaan luonut paniikkia. Vaikka varsinainen viesti lähetysten seuraajille on h