Puoliksi espanjalainen elämäni

Espanjalaisilla elokuvilla on oma, uskollinen fanikuntansa, ja l a gala de premios Goya on Oscar-gaalaan verrattava elokuvan juhla Espanjassa. Goya-palkinnot ennustavat myös hyvin, mitkä elokuvista päätyvät kansainväliseen levitykseen ja isoiksi hiteiksi. Mutta tiesitkö, että espanjalaislinnat ja -lähiöt ovat toimineet kulisseina myös monissa ulkomaisissa elokuvissa aina Star Wars -episodeista länkkäriklassikkoihin ja James Bondeihin? Cines aAna on Alicanten isojen elokuvateattereiden rinnalla tunnelmallinen pikkuteatteri. Kuvan nappasin muutama vuosi sitten, mutta teatteri sijaitsee yhä osoitteessa calle Pascual Pérez, 44-46. Jossain valkokankaan täyttäneessä maisemassa se vilahtaa vain hetken, mutta on jo myöhäistä: mieheni hymähtää. Hän ei erehdy vihreästä merkistä: Mercadona! Hetkessä koko  Ridley Scottin  ohjaama trilleri  The Counselor  (2013) asettuu mielessä paikoilleen tutuille seuduille Alicanteen, sen lentoasemalle, vanhaan keskustaan ja teollisuusalueelle. Yksi keske

Espanjassa 14.2. on omistettu rakkaudelle, pariskunnille, rakastavaisille. Kukkakaupoille ja lahjaliikkeille Día de San Valentín, tai tuttavallisemmin Día de los enamorados (rakastavaisten päivä) , on talven sesonkiaikaa. Sydämet näkyvät katukuvassa, mutta sinkuille ja eronneille päivä on julma. Rakastavaisten lisäksi Día de San Valentín on aihe juhlaan kukkakaupoille, vaate- ja kosmetiikkaliikkeille. Tämä rakkauden nimeen vannova kukkakauppa sijaitsee Ramón Gallud -kadulla. Me olemme juhlijoita. Koko yhdessäolomme ajan olemme mieheni kanssa juhlistaneet jokaisen kuun 18. päivää, kuukausimerkkipäiväämme, sillä helmikuun 18. päivänä aloitimme elämämme yhdessä. Ensin kyse oli siitä, että ajattelimme jokaisen yhdessä vietetyn kuukauden olevan juhlan arvoinen: kahden maan välissä keikkuvan suhteen tulevaisuus ei ole koskaan itsestäänselvyys. Nykyään 18. päivä on muistutus siitä, että toinen on yhä muutakin kuin taistelutoveri elämässä tai pelkkä äiti tai

Kirjoitin 11-vuotiaana päiväkirjaan, että haluan asua joskus vuoden Espanjassa. Sitä en kuitenkaan arvannut, että koittaa päivä, jolloin elämäni on pysyvästi Espanjaan sidottu. Nyt, 38-vuotiaana, olen naimisissa espanjalaisen miehen kanssa, ja pienellä pojallani on kaksoiskansalaisuus. Alicante ja sen lähiseudut ovat espanjalaisen elämäni keskus. Alicante levittäytyy laajalle Santa Bárbaran linnakkeelta sisämaan suuntaan kuvattuna. Päivä, jolloin ihastuin Alicanteen, oli 20. joulukuuta vuonna 2008. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, sillä Costa Blancan alue oli jo ennestään tuttu, mutta tiedän päivän tarkalleen, sillä juuri tuona päivänä matkasin viettämään joulua vanhempieni luokse Torreviejaan. Tapani mukaan olin ostanut viime tingassa halpalennon Barcelonaan ja ottanut yöbussin kohti lopullista määränpäätä. Bussi kiemurteli noin seitsemässä tunnissa Barcelonasta Torreviejaan, ja jokaisella pysäkillä soi hilpeä karnevaalimusiikki, joka herätti epämukavissa asenn