Puoliksi espanjalainen elämäni

Espanja tekee nyt isoja ennakkoliikkeitä koronavirusepidemian rajoittamiseksi. Maassa julistettiin eilen poikkeustila – koulut, rannat ja baarit on monissa paikoissa jo suljettu, marketit ovat hamstrauksen jäljiltä sekaisin, ja uusia asetuksia otettiin käyttöön tänään. Suomi seuraa perässä. Me matkasimme takaisin kotiin kolme päivää sitten juuri ennen kuin tilanne eskaloitui. Torreviejassa saattaa rannalla istuva Bella Lola -patsas jäädä pian ilman seuraa, kun rannoilla liikkumista ja sosiaalista toimintaa rajoitetaan koronaviruksen etenemisen estämiseksi. Me palasimme pari päivää sitten takaisin Suomeen puolentoista kuukauden mittaiselta sukulointimatkaltamme Espanjan Torreviejasta . Nyt Euroopan maiden sulkiessa rajoja tunnelmamme ovat jokseenkin samanlaiset kuin sortuvasta temppelistä paenneella Indiana Jonesilla – taisimme lähteä viime tipassa! Paitsi että pääkaupunkiseudullakin on runsaasti tartuntoja, ja tuntuu siltä, että suomalaiset panikoivat tilanteesta espanjalai...

Pidin Torreviejaa aikaisemmin epäviehättävänä turistiansana, ja viimeiset kahdeksan vuotta olen majaillut Espanjassa ollessani Alicantessa. Tammikuussa valitsimme kuitenkin asuntomme Torreviejasta, koska halusimme yhdistetylle äitiys/isyysvapaallemme leppoisan elämänrytmin. Nyt, puolitoista kuukautta myöhemmin, olen vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli oikea. On myös muutama asia, jotka ovat Torreviejassa, tässä parjatussa pikkuparatiisissa, paljon paremmin kuin muualla! Playa de Curan rantaa kiertävällä paseo marítimolla riittää väkeä helmikuussakin. Eikä ihme – Torreviejassa on helppo elää, ja ilmat suosivat läpi vuoden. Tänä vuonna helmikuussa hätyyteltiin ennätyslämpötiloja. Alle kolmikymppisenä sinkkuna suhdettani Torreviejaan olisi voinut kuvailla melko angstiseksi: etenkin marraskuussa koko kaupunki oli kuollut kuin kalmo, tuuli vain kohisi tyhjillä kaduilla, ja rantabulevardin loputon käveleminen päästä päähän madellen tuntui lähinnä pikakelaukselta eläkeikään. S...

Kirjoitin 11-vuotiaana päiväkirjaan, että haluan asua joskus vuoden Espanjassa. Sitä en kuitenkaan arvannut, että koittaa päivä, jolloin elämäni on pysyvästi Espanjaan sidottu. Nyt, 38-vuotiaana, olen naimisissa espanjalaisen miehen kanssa, ja pienellä pojallani on kaksoiskansalaisuus. Alicante ja sen lähiseudut ovat espanjalaisen elämäni keskus. Alicante levittäytyy laajalle Santa Bárbaran linnakkeelta sisämaan suuntaan kuvattuna. Päivä, jolloin ihastuin Alicanteen, oli 20. joulukuuta vuonna 2008. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, sillä Costa Blancan alue oli jo ennestään tuttu, mutta tiedän päivän tarkalleen, sillä juuri tuona päivänä matkasin viettämään joulua vanhempieni luokse Torreviejaan. Tapani mukaan olin ostanut viime tingassa halpalennon Barcelonaan ja ottanut yöbussin kohti lopullista määränpäätä. Bussi kiemurteli noin seitsemässä tunnissa Barcelonasta Torreviejaan, ja jokaisella pysäkillä soi hilpeä karnevaalimusiikki, joka herätti epämukavissa asenn...