Puoliksi espanjalainen elämäni

Kahdeksan Antoniota ja viisi Raquelia. Espanjassa läheisten nimet kierrätetään surutta, ja kerran keksitty uusi, hyvä nimi ryöstöviljellään muina miehinä koko suvulle. Tämä on tarina siitä, miten me löysimme pojallemme nimen, joka sopii suuhun sekä Suomessa ja Espanjassa – ja miten sekin lähti jo jakoon uudelle tulokkaalle. "Näiden tossujen omistaja on syntynyt." Kuvasin ristiäisten kutsukorttiin mahani ja Erikin tossut jo hyvissä ajoin ennen hänen syntymäänsä. Nimeä emme kertoneet ennen juhlaa kenellekään. Espanjassa tällaista nimen panttaamista kummaksuttiin, mutta se laitettiin lopulta eksoottisen suomalaisuuden piikkiin.   Minulle on ollut hankalaa sopeutua siihen, että Espanjassa samassa suvussa on käytössä vain nippu nimiä eikä tätiä, setiä, äitejä, isejä, lapsia ja serkkuja erota toisistaan edes sukunimillä. Mieheni suvussa esimerkiksi villi veikkaus naistennimestä Raquel, Paloma tai María de la Paz (lyhyemmin Maripaz tai Paz) osuu yleisimmin oikeaan. Lähisuvu...

Tämä sunnuntai on saanut nimensä palmunoksista. Vaikka meillä Suomessa virvotaan keväällä kukkivilla pajuilla, palmunlehvät kuuluvat yhä kiinteästi espanjalaisiin pääsiäisperinteisiin. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin: Jeesus-patsas ei ratsasta sunnuntaina katuja pitkin kirkkoonsa eikä raahaa perjantaina ristiä. Enkä minä muistanut ostaa suklaamunia! Capirote-päähineet ovat tuttu näky pääsiäisviikon eli Semana Santan aikaan Espanjassa. Etenkin amerikkalaisturisteille valkoinen päähine symboloi kuitenkin jotain ihan muuta. Jos ei olisi käynnissä maailmanlaajuista tautipandemiaa ja olisi ihan normaali palmusunnuntai (myönnän, että nostalgioin mielikuvani suoraan 1980-luvulta), kaduilla vipeltäisi pieniä noitia vitsoineen. Eikä minua ja perhettäni olisi lukittu tänne Uudellemaalle, vaan olisimme syömässä vanhempieni luona. No, tänä vuonna mikään ei ole normaalia, joten vanhempani ovat hyvässä tallessa Uudenmaan rajan toisella puolella, minä en muistanut koko sunnuntaita, j...