Tänä sunnuntaina kukaan ei ratsasta palmunlehvien päällä
Tämä sunnuntai on saanut nimensä palmunoksista. Vaikka meillä Suomessa virvotaan keväällä kukkivilla pajuilla, palmunlehvät kuuluvat yhä kiinteästi espanjalaisiin pääsiäisperinteisiin. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin: Jeesus-patsas ei ratsasta sunnuntaina katuja pitkin kirkkoonsa eikä raahaa perjantaina ristiä. Enkä minä muistanut ostaa suklaamunia!
Jos ei olisi käynnissä maailmanlaajuista tautipandemiaa ja olisi ihan normaali palmusunnuntai (myönnän, että nostalgioin mielikuvani suoraan 1980-luvulta), kaduilla vipeltäisi pieniä noitia vitsoineen. Eikä minua ja perhettäni olisi lukittu tänne Uudellemaalle, vaan olisimme syömässä vanhempieni luona.
No, tänä vuonna mikään ei ole normaalia, joten vanhempani ovat hyvässä tallessa Uudenmaan rajan toisella puolella, minä en muistanut koko sunnuntaita, ja noitiakin näkee ilmeisesti vain harvoilla alueilla. Jotain perinteestä on kuitenkin haluttu tänäkin vuonna säilyttää: Sisareni luona Espoon Laajalahdessa oli esimerkiksi tehty lapsille aarrekartta paikallisten pihoista, joilla käydä virpomassa. Noin 30 perhettä ottaa osaa tempaukseen, ja heidän pihoiltaan löytyy etävirpomispöytä, josta saa vitsaa vastaan palkaksi pienen herkun. Ihanaa yhteisöllisyyttä!
Ensi viikon Via Crusis -kulkueet on tietenkin peruttu joka puolella. Kirkoissa kävijöille on Suomessa tarjolla digilähetyksiä, myös Vatikaanissa menot suoritetaan poikkeuksellisesti ilman yleisöä, mutta toimitusta voi normaaliin tapaan seurata verkon kautta.
Miehen kotikulmilla pettymys pääsiäisjuhlallisuuksien peruuntumisesta on valtava, sillä Semana Santa on Espanjassa iso juhla, ja viikkokausia valmisteltuja kulkueita järjestetään jokaisessa kylässä ja kaupungissa.
Palmusunnuntaita (el Domingo de Ramos) vietetään elämällä uudestaan hetkeä, jolloin Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, ja ihmiset heittivät iloiten hänen tielleen palmunoksia. Alicantessa kulkee kahdeksan kulkuetta kaupungin keskustan läpi – jokainen niistä kuvastaa yhtä hetkeä raamatun tapahtumista.
Tärkein hahmoista on tietenkin Jeesus aasinsa selässä eli Voittoisa Jeesus (Jésus Triumfante), jota ihmiset tervehtivät heiluttamalla katujen reunoilla palmun- ja oliivipuunlehviä. Aikaisemmin monet kutsuivat oliivipuiden lehviä "köyhien oksaksi", sillä niitä sai ilmaiseksi. Rikkaammilla oli varaa ostaa kaupasta tuuhea ja iso palmunoksa. Esimerkiksi Costa Blancalla sijaitsevassa Elchessä palmusunnuntain palmunlehvien tuotanto on nykyäänkin iso bisnes: Palmut peitetään mustilla hupuilla, jotta lehvät jäävät kauniin kellertäviksi ja sopivan pehmeiksi muotoilua varten. Myynti kattaa koko maan.
Kulkueissa on aina mukana on myös muiden pyhimysten patsaita, joista jokainen palaa reitin kierrettyään omaan kirkkoonsa. Kulkueisiin osallistuminen on paikallisille kunnia-asia, kulkueisiin osallistuu satoja soittajia, eri asuihin pukeutuneita miehiä, naisia ja lapsia, joista jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa kulkueessa, ja tavallisesti ne vetävät Alicantessa kaduille kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan niitä.
Anoppini lempijuhliin kuuluvat pääsiäisperjantaita edeltävän yön kulkueet (procesiones de la madrugá), josta etenkin Cartagena on kuuluisa. Neljä eri puolilta kaupunkia lähtevää kulkuetta kohtaa aamuviideltä Plaza de la Merced -aukiolla ja jatkavat siitä yhdessä Santa María de Gracia -kirkkoon. Etenkin amerikkalaisturisteille valkoiset huppupäähineet (capirote) tuovat mieleen aivan toiset ajat ja Ku Klux Klanin.
Fiiliksiä ja koostettuja tuokiokuvia kulkueista (ylisentimentaalisten tekstien ja musiikkitaustan kera luonnollisesti) löydät esimerkiksi Cartagenan kaupungin julkaisemista videoista.
Ensimmäistä kertaa pääsiäiskulkueita pimeässä illassa seuratessani minunkin mieleeni hiipi sekä pelokkaita että hurskaita ajatuksia, sillä kulkueiden huojuva eteneminen ja sitä säestävä musiikki, rummut ja puhallinsoittimet, kynttilät, koko yhteinen kokemus ovat myös erittäin hypnotisoivia.
Tänä vuonna unohdin autuaasti omat traditiomme ja myös suklaamunat! Toisaalta, Espooseen muutettuamme meidän ovellamme ei ole koskaan käynyt virpojia. Yleensä meillä on kuitenkin mieheni kanssa (poika on vielä liian pieni) tapana aloittaa suklaamunien piilottaminen toisillemme jo palmusunnuntaina – useammin kuin kerran olen myös pääsiäisviikolla käyttänyt työajan aamuliukumaa hyväkseni, jotta ehdin löytää munani. Näemme nimittäin puolin ja toisin vaivaa löytääksemme kodistamme (piilotusalue on yleensä rajattu tiettyihin huoneisiin) yhä vain uusia piiloja.
Olen erityisen ylpeä yhdestä piilosta: vaihdoin oliiviöljypullon pyöreän korkin samankokoiseen suklaamunaan, ja mieheni etsi täysin näkyvillä olevaa suklaamunaa lähes tunnin!
Koska minulla on myös päivät auttamatta sekaisin – olemmehan omaehtoisessa koronakaranteenissamme jo neljättä viikkoa – en muistanut varautua tekemään perinteisempää palmusunnuntain ateriaa. Meillä syödään siis tänään ihan peruslinssipataa, huolella haudutettuna.
---
Blogin kuvat: Linda Lappalainen, jos ei ole toisin mainuttu. Tekijänoikeuslain mukaan kuviani ei saa kopioida tai julkaista ilman lupaani.
 |
| Capirote-päähineet ovat tuttu näky pääsiäisviikon eli Semana Santan aikaan Espanjassa. Etenkin amerikkalaisturisteille valkoinen päähine symboloi kuitenkin jotain ihan muuta. |
Jos ei olisi käynnissä maailmanlaajuista tautipandemiaa ja olisi ihan normaali palmusunnuntai (myönnän, että nostalgioin mielikuvani suoraan 1980-luvulta), kaduilla vipeltäisi pieniä noitia vitsoineen. Eikä minua ja perhettäni olisi lukittu tänne Uudellemaalle, vaan olisimme syömässä vanhempieni luona.
No, tänä vuonna mikään ei ole normaalia, joten vanhempani ovat hyvässä tallessa Uudenmaan rajan toisella puolella, minä en muistanut koko sunnuntaita, ja noitiakin näkee ilmeisesti vain harvoilla alueilla. Jotain perinteestä on kuitenkin haluttu tänäkin vuonna säilyttää: Sisareni luona Espoon Laajalahdessa oli esimerkiksi tehty lapsille aarrekartta paikallisten pihoista, joilla käydä virpomassa. Noin 30 perhettä ottaa osaa tempaukseen, ja heidän pihoiltaan löytyy etävirpomispöytä, josta saa vitsaa vastaan palkaksi pienen herkun. Ihanaa yhteisöllisyyttä!
Ensi viikon Via Crusis -kulkueet on tietenkin peruttu joka puolella. Kirkoissa kävijöille on Suomessa tarjolla digilähetyksiä, myös Vatikaanissa menot suoritetaan poikkeuksellisesti ilman yleisöä, mutta toimitusta voi normaaliin tapaan seurata verkon kautta.
Miehen kotikulmilla pettymys pääsiäisjuhlallisuuksien peruuntumisesta on valtava, sillä Semana Santa on Espanjassa iso juhla, ja viikkokausia valmisteltuja kulkueita järjestetään jokaisessa kylässä ja kaupungissa.
 |
| Alicante on tänään hiljainen: ei merkkiäkään palmusunnuntain perinteisistä kulkueista tai tuhansista palmunlehviä heiluttavista ihmisistä. Koronakaranteenin aikana Jeesus ratsastaa vain hallitustalon seinällä. Kuvan otti aamulla työpaikalleen sairaalaan kiirehtinyt ystävämme. |
Palmusunnuntaita (el Domingo de Ramos) vietetään elämällä uudestaan hetkeä, jolloin Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, ja ihmiset heittivät iloiten hänen tielleen palmunoksia. Alicantessa kulkee kahdeksan kulkuetta kaupungin keskustan läpi – jokainen niistä kuvastaa yhtä hetkeä raamatun tapahtumista.
Tärkein hahmoista on tietenkin Jeesus aasinsa selässä eli Voittoisa Jeesus (Jésus Triumfante), jota ihmiset tervehtivät heiluttamalla katujen reunoilla palmun- ja oliivipuunlehviä. Aikaisemmin monet kutsuivat oliivipuiden lehviä "köyhien oksaksi", sillä niitä sai ilmaiseksi. Rikkaammilla oli varaa ostaa kaupasta tuuhea ja iso palmunoksa. Esimerkiksi Costa Blancalla sijaitsevassa Elchessä palmusunnuntain palmunlehvien tuotanto on nykyäänkin iso bisnes: Palmut peitetään mustilla hupuilla, jotta lehvät jäävät kauniin kellertäviksi ja sopivan pehmeiksi muotoilua varten. Myynti kattaa koko maan.
Kulkueissa on aina mukana on myös muiden pyhimysten patsaita, joista jokainen palaa reitin kierrettyään omaan kirkkoonsa. Kulkueisiin osallistuminen on paikallisille kunnia-asia, kulkueisiin osallistuu satoja soittajia, eri asuihin pukeutuneita miehiä, naisia ja lapsia, joista jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa kulkueessa, ja tavallisesti ne vetävät Alicantessa kaduille kymmeniä tuhansia ihmisiä seuraamaan niitä.
Anoppini lempijuhliin kuuluvat pääsiäisperjantaita edeltävän yön kulkueet (procesiones de la madrugá), josta etenkin Cartagena on kuuluisa. Neljä eri puolilta kaupunkia lähtevää kulkuetta kohtaa aamuviideltä Plaza de la Merced -aukiolla ja jatkavat siitä yhdessä Santa María de Gracia -kirkkoon. Etenkin amerikkalaisturisteille valkoiset huppupäähineet (capirote) tuovat mieleen aivan toiset ajat ja Ku Klux Klanin.
Fiiliksiä ja koostettuja tuokiokuvia kulkueista (ylisentimentaalisten tekstien ja musiikkitaustan kera luonnollisesti) löydät esimerkiksi Cartagenan kaupungin julkaisemista videoista.
Ensimmäistä kertaa pääsiäiskulkueita pimeässä illassa seuratessani minunkin mieleeni hiipi sekä pelokkaita että hurskaita ajatuksia, sillä kulkueiden huojuva eteneminen ja sitä säestävä musiikki, rummut ja puhallinsoittimet, kynttilät, koko yhteinen kokemus ovat myös erittäin hypnotisoivia.
 |
| Katolinen usko on osa elämää Espanjassa. El barrio de Santa Cruz on lempipaikkojani Alicantessa, ja minulla oli tapana istua katselemassa kuinka puiden varjot tanssivat tämän seinään muuratun Jeesuksen kasvoilla. |
Tänä vuonna unohdin autuaasti omat traditiomme ja myös suklaamunat! Toisaalta, Espooseen muutettuamme meidän ovellamme ei ole koskaan käynyt virpojia. Yleensä meillä on kuitenkin mieheni kanssa (poika on vielä liian pieni) tapana aloittaa suklaamunien piilottaminen toisillemme jo palmusunnuntaina – useammin kuin kerran olen myös pääsiäisviikolla käyttänyt työajan aamuliukumaa hyväkseni, jotta ehdin löytää munani. Näemme nimittäin puolin ja toisin vaivaa löytääksemme kodistamme (piilotusalue on yleensä rajattu tiettyihin huoneisiin) yhä vain uusia piiloja.
Olen erityisen ylpeä yhdestä piilosta: vaihdoin oliiviöljypullon pyöreän korkin samankokoiseen suklaamunaan, ja mieheni etsi täysin näkyvillä olevaa suklaamunaa lähes tunnin!
Koska minulla on myös päivät auttamatta sekaisin – olemmehan omaehtoisessa koronakaranteenissamme jo neljättä viikkoa – en muistanut varautua tekemään perinteisempää palmusunnuntain ateriaa. Meillä syödään siis tänään ihan peruslinssipataa, huolella haudutettuna.
---
Blogin kuvat: Linda Lappalainen, jos ei ole toisin mainuttu. Tekijänoikeuslain mukaan kuviani ei saa kopioida tai julkaista ilman lupaani.
Kommentit
Lähetä kommentti