Goyat ja elokuvat: Ridley Scott valitsi Meksikon sijaan Alicanten
Espanjalaisilla elokuvilla on oma, uskollinen fanikuntansa, ja la gala de premios Goya on Oscar-gaalaan verrattava elokuvan juhla Espanjassa. Goya-palkinnot ennustavat myös hyvin, mitkä elokuvista päätyvät kansainväliseen levitykseen ja isoiksi hiteiksi. Mutta tiesitkö, että espanjalaislinnat ja -lähiöt ovat toimineet kulisseina myös monissa ulkomaisissa elokuvissa aina Star Wars -episodeista länkkäriklassikkoihin ja James Bondeihin?
Jossain valkokankaan täyttäneessä maisemassa se vilahtaa vain hetken, mutta on jo myöhäistä: mieheni hymähtää. Hän ei erehdy vihreästä merkistä: Mercadona! Hetkessä koko Ridley Scottin ohjaama trilleri The Counselor (2013) asettuu mielessä paikoilleen tutuille seuduille Alicanteen, sen lentoasemalle, vanhaan keskustaan ja teollisuusalueelle. Yksi keskeisistä kohtauksista on esimerkiksi kuvattu meksikolaiskylän sijaan Alicanten San Nicolás -katedraalin kulmalla.
Vaikka elokuva sijoittuu tarinallisesti pääosin Meksikoon, tuotantotiimi on ilmeisesti turvallisuussyistä päätynyt juoksuttamaan pääosia esittäviä Michael Fassbenderiä, Brad Pittiä, Cameron Diazia, Penélope Cruzia ja Javier Bardemia Alicantessa ja Navarran autiomaa-alueella.
Se ei ole oikeastaan mikään ihme: Espanja on turvallinen ratkaisu, ja toiminut aikaisemminkin isojen elokuvien näyttämönä esittäen milloin Kiinaa, milloin Yhdysvaltoja, Belgiaa tai Kuubaa.
Ulkomaisista klassikkoelokuvista esimerkiksi 55 päivää Pekingissä (1963) on tehty Madridissa, Vain muutaman dollarin tähden (1965) sekä Hyvät, pahat ja rumat (1966) filmattiin pääosin Madridin ja Almerían alueella. Elokuva Conan - barbaari (1982) kuvattiin Almeríassa, Segoviassa ja Cuencassa. Klassikoiden tähtipöly ei ole vieläkään laskeutunut: Vanhojen lännenelokuvien lavasteet löytyvät yhä Tabernan autiomaasta läheltä Almerían kaupunkia. Studiokaupungissa voi myös vierailla tätä nykyä.
Vuonna 2002 Kuolema saa odottaa -elokuvassa Pierce Brosnanin esittämä James Bond tapasi agentti Jinxin (Halle Berry) Havannassa, jota esitti Cádizin kaupunki. Vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen George Clooneyn ja Hugh Laurien tähdittämän tieteisfantasian Tomorrowland kulissina puolestaan toimi Valencian Ciudad de Las Artes y Ciencias.
Alicanten laidalla sijaitseva studiokaupunki Ciudad de la Luz, jossa vuosien 2005 ja 2012 välillä kuvattiin yhteensä 65 elokuvaa, sulki porttinsa vuonna 2013. Yksi viimeisistä siellä kuvatuista tehostekohtauksista oli elokuvan Selviytyminen (2012) tsunamihyöky. Elokuva kertoi Thaimaassa lomaa viettäneen perheen selviytysmistarinan vuodelta 2004.
Tähtien sota -elokuvassa Kloonien hyökkäys (2002) Naboon palatsi sijaitsee Sevillassa Plaza de Españalla. Ja jos Game of Thrones -sarjan tarina ei koukuta tarpeeksi, voi etenkin viidennen tuotantokauden jälkeen bongata maisemia yli kymmenestä espanjalaiskaupungista!
Espanjan anti elokuvien harrastajille on vertaansa vailla myös maan oman elokuvatuotannon saralla. Suomen elokuvateattereihin saapuvat säännöllisesti kaikki Pedro Almodóvarin elokuvat (viimeisimpänä Kärsimys ja kunnia / Dolor y gloria, joka kahmi seitsemän Goya-palkintoa ja parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin alkuvuodesta), mutta viime vuosina on valkokankailla nähty muitakin kiinnostavia espanjalaiselokuvia kuten Alberto Rodriquezin Suosurmat / La isla mínima ja Asghar Farhadin Kaikki sen tietävät / Todos lo saben.
Premios Goya ovat elokuva-alan arvostetuimmat palkinnot Espanjassa, ja niitä jaetaan 28 kategoriassa. Seremonia, joka on verrattavissa Yhdysvaltojen Oscar-gaalaan, pidettiin tänä vuonna tammikuun 25. päivänä Málagassa. Muun muassa parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen Goyat ojennettiin Almodóvarille elokuvasta Kärsimys ja kunnia. Samasta elokuvasta parhaan pääosan palkinnon sai Antonio Banderas ja naissivuosapalkinnon Julieta Serrano. Goya-palkinnot jaettiin tänä vuonna 34. kerran.
Viidellä Goyalla (mm. paras miessivuosa, tuotanto ja puvustus) palkittiin 1930-luvulle sijoittuva elokuva Mientras dure la Guerra, jota odotan itse kovasti valkokankaille suomeksi. Elokuvan ohjannut Alejandro Amenábar on nimi, joka kannattaa painaa mieleen: Hän on aikaisemmin muun muassa ohjannut ja käsikirjoittanut Nicole Kidmannin tähdittämän kauhuelokuvan The Others (2001) ja palkitun tositarinaan perustuvan draamaelokuvan Meri sisälläni (2004). Monitaitoinen mies säveltää myös itse musiikit elokuviinsa.
Toinen must-see on La trinchera infinita, jossa Espanjan sisällissota tuomitsee rakastavaiset vuosikymmenien mittaiseen odotukseen. Elokuvan ovat ohjanneet Aitor Arregi, Jon Garaño ja José Mari Goenaga. Belén Cuesta palkittiin roolistaan parhaan naispääosan Goyalla. Ehdokkuuksia elokuvalla oli yhteensä 15.
Goya-instituution kunniaksi on luettava se, että palkinnoilla halutaan tuoda esiin myös uusia elokuvantekijöitä ja läpimurron tekeviä näyttelijöitä. Joka vuosi palkitaan paras esikoisohjaaja (tänä vuonna Belén Funes elokuvasta La hija de un ladron), ja kategorioissa on omat palkintonsa myös parhaalle dokumenttielokuvalle, eurooppalaiselle ja latinalaisamerikkalaiselle elokuvalle.
---
Blogin kuvat: Linda Lappalainen. Tekijänoikeuslain mukaan kuviani ei saa kopioida tai julkaista ilman lupaani.
Olen julkaissut osan blogitekstistäni aikaisemmin osana pääkirjoitusta toimittamassani Suomi-Espanja Seuran SES-lehdessä.
 |
| Cines aAna on Alicanten isojen elokuvateattereiden rinnalla tunnelmallinen pikkuteatteri. Kuvan nappasin muutama vuosi sitten, mutta teatteri sijaitsee yhä osoitteessa calle Pascual Pérez, 44-46. |
Jossain valkokankaan täyttäneessä maisemassa se vilahtaa vain hetken, mutta on jo myöhäistä: mieheni hymähtää. Hän ei erehdy vihreästä merkistä: Mercadona! Hetkessä koko Ridley Scottin ohjaama trilleri The Counselor (2013) asettuu mielessä paikoilleen tutuille seuduille Alicanteen, sen lentoasemalle, vanhaan keskustaan ja teollisuusalueelle. Yksi keskeisistä kohtauksista on esimerkiksi kuvattu meksikolaiskylän sijaan Alicanten San Nicolás -katedraalin kulmalla.
Vaikka elokuva sijoittuu tarinallisesti pääosin Meksikoon, tuotantotiimi on ilmeisesti turvallisuussyistä päätynyt juoksuttamaan pääosia esittäviä Michael Fassbenderiä, Brad Pittiä, Cameron Diazia, Penélope Cruzia ja Javier Bardemia Alicantessa ja Navarran autiomaa-alueella.
Se ei ole oikeastaan mikään ihme: Espanja on turvallinen ratkaisu, ja toiminut aikaisemminkin isojen elokuvien näyttämönä esittäen milloin Kiinaa, milloin Yhdysvaltoja, Belgiaa tai Kuubaa.
Ulkomaisista klassikkoelokuvista esimerkiksi 55 päivää Pekingissä (1963) on tehty Madridissa, Vain muutaman dollarin tähden (1965) sekä Hyvät, pahat ja rumat (1966) filmattiin pääosin Madridin ja Almerían alueella. Elokuva Conan - barbaari (1982) kuvattiin Almeríassa, Segoviassa ja Cuencassa. Klassikoiden tähtipöly ei ole vieläkään laskeutunut: Vanhojen lännenelokuvien lavasteet löytyvät yhä Tabernan autiomaasta läheltä Almerían kaupunkia. Studiokaupungissa voi myös vierailla tätä nykyä.
Vuonna 2002 Kuolema saa odottaa -elokuvassa Pierce Brosnanin esittämä James Bond tapasi agentti Jinxin (Halle Berry) Havannassa, jota esitti Cádizin kaupunki. Vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen George Clooneyn ja Hugh Laurien tähdittämän tieteisfantasian Tomorrowland kulissina puolestaan toimi Valencian Ciudad de Las Artes y Ciencias.
Alicanten laidalla sijaitseva studiokaupunki Ciudad de la Luz, jossa vuosien 2005 ja 2012 välillä kuvattiin yhteensä 65 elokuvaa, sulki porttinsa vuonna 2013. Yksi viimeisistä siellä kuvatuista tehostekohtauksista oli elokuvan Selviytyminen (2012) tsunamihyöky. Elokuva kertoi Thaimaassa lomaa viettäneen perheen selviytysmistarinan vuodelta 2004.
Tähtien sota -elokuvassa Kloonien hyökkäys (2002) Naboon palatsi sijaitsee Sevillassa Plaza de Españalla. Ja jos Game of Thrones -sarjan tarina ei koukuta tarpeeksi, voi etenkin viidennen tuotantokauden jälkeen bongata maisemia yli kymmenestä espanjalaiskaupungista!
 |
| On meillä Suomessakin yksi ohjaaja, jolla on nimeä Espanjassa - Kaurismäen Le Havre pyöri Cines aAnassa vuonna 2012. Samoihin aikoihin järjestettiin myös Kaurismäen tuotannon laajempia esittelyiltoja, espanjaksi dupattuna tietenkin. |
Espanjan anti elokuvien harrastajille on vertaansa vailla myös maan oman elokuvatuotannon saralla. Suomen elokuvateattereihin saapuvat säännöllisesti kaikki Pedro Almodóvarin elokuvat (viimeisimpänä Kärsimys ja kunnia / Dolor y gloria, joka kahmi seitsemän Goya-palkintoa ja parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin alkuvuodesta), mutta viime vuosina on valkokankailla nähty muitakin kiinnostavia espanjalaiselokuvia kuten Alberto Rodriquezin Suosurmat / La isla mínima ja Asghar Farhadin Kaikki sen tietävät / Todos lo saben.
Premios Goya ovat elokuva-alan arvostetuimmat palkinnot Espanjassa, ja niitä jaetaan 28 kategoriassa. Seremonia, joka on verrattavissa Yhdysvaltojen Oscar-gaalaan, pidettiin tänä vuonna tammikuun 25. päivänä Málagassa. Muun muassa parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen Goyat ojennettiin Almodóvarille elokuvasta Kärsimys ja kunnia. Samasta elokuvasta parhaan pääosan palkinnon sai Antonio Banderas ja naissivuosapalkinnon Julieta Serrano. Goya-palkinnot jaettiin tänä vuonna 34. kerran.
Viidellä Goyalla (mm. paras miessivuosa, tuotanto ja puvustus) palkittiin 1930-luvulle sijoittuva elokuva Mientras dure la Guerra, jota odotan itse kovasti valkokankaille suomeksi. Elokuvan ohjannut Alejandro Amenábar on nimi, joka kannattaa painaa mieleen: Hän on aikaisemmin muun muassa ohjannut ja käsikirjoittanut Nicole Kidmannin tähdittämän kauhuelokuvan The Others (2001) ja palkitun tositarinaan perustuvan draamaelokuvan Meri sisälläni (2004). Monitaitoinen mies säveltää myös itse musiikit elokuviinsa.
Toinen must-see on La trinchera infinita, jossa Espanjan sisällissota tuomitsee rakastavaiset vuosikymmenien mittaiseen odotukseen. Elokuvan ovat ohjanneet Aitor Arregi, Jon Garaño ja José Mari Goenaga. Belén Cuesta palkittiin roolistaan parhaan naispääosan Goyalla. Ehdokkuuksia elokuvalla oli yhteensä 15.
Goya-instituution kunniaksi on luettava se, että palkinnoilla halutaan tuoda esiin myös uusia elokuvantekijöitä ja läpimurron tekeviä näyttelijöitä. Joka vuosi palkitaan paras esikoisohjaaja (tänä vuonna Belén Funes elokuvasta La hija de un ladron), ja kategorioissa on omat palkintonsa myös parhaalle dokumenttielokuvalle, eurooppalaiselle ja latinalaisamerikkalaiselle elokuvalle.
---
Blogin kuvat: Linda Lappalainen. Tekijänoikeuslain mukaan kuviani ei saa kopioida tai julkaista ilman lupaani.
Olen julkaissut osan blogitekstistäni aikaisemmin osana pääkirjoitusta toimittamassani Suomi-Espanja Seuran SES-lehdessä.
Kommentit
Lähetä kommentti