Agricola, mieheni haluaisi tehdä sinusta muhennosta!

Miksi joka toinen suomenkielinen sana tekee poikkeuksen säännöstä? Mieheni syyttää tästä Mikael Agricolaa ja manaa häntä keskiaikaisin tavoin. Mutta löytyypä espanjan kielestäkin ilmauksia, jotka saivat minut kyseenalaistamaan espanjalaisten ystävieni henkisen kypsyyden. Se oli ennen kuin ymmärsin, miten monella tapaa esimerkiksi los cojones ilmaisee tunnetilaa.

Me aamulenkillä Torreviejassa helmikuun alussa. Laukussa oli tuolloinkin lempipelimme matkaversio mukana odottamassa hetkeä, jolloin poikamme nukahtaa.

Kaikki alkoi tänä aamuna aivan viattomasti: pelasimme aamiaisen jälkeen kierroksen parchísia (muistuttaa paljon Suomessa tunnettua Kimbleä). Minä voitin, kuten yleensä, ja siihen espanjalaiseen tapaan tyyni ja hallittu, yli nelikymppinen mieheni reagoi heittämällä nopan kahvikuppiini ja kiroamalla nasevasti. Sen jälkeen hän kaivoi puhelimen esiin ja alkoi kääntää ystävän lähettämää pitkää suomenkielistä vitsiä.

Vitsissä vilisi arkisia ilmauksia, jotka saisivat kenen tahansa kielioppisääntöjä seuraavan suomen kielen opiskelijan sekaisin. Miksi hiustenkuivaajasta käytetään sanaa fööni? Miksi sanotaan vaan, vaikka vain olisi oikea ilmaus? Mitä tarkoittaa sana syssyyn ilmauksessa samaan samaan syssyyn? Miksi Visa-kortti nimenomaan vinkuu? Miksi joka toinen sana on poikkeus säännöstä?

"Jos teillä on kieli, käyttäkää sitä älkääkä keksikö uutta tilalle!" on mieheni lempitokaisuja nykyään. Jokainen myyjä saa kaupassa saman tuomion – se ei ole ykstoistanelkytviis, vaan yksitoista euroa neljäkymmentäviisi senttiä.

Pahimmillaan mieheni jupisee yksikseen etsivänsä Agricolan jäännökset ja tekevänsä niistä muhennosta. 

Suomen kieli ei ole helppoa ulkomaalaiselle. Tästä ovat varmasti kaikki Suomeen muuttaneet samaa mieltä. Ainoa helpotus on se, että Suomessa pärjää yllättävän pitkälle vastaamalla yksitavuisilla äännähdyksillä.

Mieheni on ollut myös alusta asti sitä mieltä, että ruotsin kieli olisi ollut kaikille parempi ratkaisu. Hänen mielessään kaikki suurimmat suomen kielen ongelmat tiivistyvät loppupeleissä Mikael Agricolan syyksi. Jos hän olisi jättänyt hommansa tekemättä tai vastaavasti viilannut jotenkin järkevämmät ja säännöllisemmät taivutusmuodot, meillä kaikilla olisi helpompaa.

Pahimmillaan mieheni jupisee yksikseen etsivänsä Agricolan jäännökset ja tekevänsä niistä muhennosta. Ihastuttavan keskiaikaista, eikö?

Espanjan kielessä on muitakin ilmauksia (yleensä kiukkua ilmaisevia), jotka suomeksi käännettyinä ovat... no, melko omaperäisiä. Esimerkiksi varsin yleisesti käytetty me cago en ti kääntyisi merkitykseltään suomeksi suurin piirtein muotoon "voihan perhanan perhana!" mutta suora käännös kuuluu "ulostan sinun päällesi". Ja espanjalaiset ovat varsin taitavia "ulostamaan" vaikka minkä päälle, yleensä kohteena ovat sus muertos eli ilmauksen kohteen kuolleet sukulaiset. Ilmausta voi käyttää paitsi raivoa, myös epätoivoa tai jopa suurta epäuskoa ilmaistaessa. Reippaasti mielikuvituksen kera vain!

Itse opin autoreissuilla jo ennen seurustelumme alkua mieheltäni varsin mehevän sanaston kirouksia ja ilmauksia rattiraivon ja töpeksivien kuskien varalle. Yksi koominen pikkumanaus on qué mala leche tienes. Ilmaus on syntynyt syyttämään pahentunutta rintamaitoa, jota lapsena joit ja jonka vuoksi sinusta tuli niin huonosti käyttäytyvä ja ilkeä temperamentiltasi.

Toinen yllättävän monikäyttöinen sana on suomalaisittain sitä kohtaan tuntemastani lievästä epäluulosta huolimatta los cojones (kivekset). Riippuen kivesten määrästä un cojon, par de cojones, dos cojones, tres cojones voi ilmaista melkein mitä vain tunnetilaa.

Jos kiveksiin on liitetty määrä, numero usein kertoo lauseen tarkoituksesta: yksi kives kertoo esimerkiksi kovasta hinnasta (Valía un cojon! Maksoipa se paljon!). Kaksi kivestä kertoo esimerkiksi uhkarohkeudesta (Tiene dos cojones! Onpa pokkaa!). Jos mies tai nainen sanoo, että älä koske kiveksiini, se merkitsee ärsytystä tai harmia. Ihailua tai ihmetystä voidaan ilmaista sanomalla, että jollain on kivekset (Tiene cojones!). Toisen uhkaaminen kivespussien katkaisulla (te corto los cojones si...) puolestaan on oiva tapa kertoa, ettet todellakaan halua hänen tekevän jotain kaavaillulla tavalla. Ja näin käyttötarkoitusten ketju jatkuu loputtomiin erilaisten liitännäisten kautta.

Itse asiassa, Alicantessa asuessani epäilin vahvasti kaikkien tuntemieni espanjalaismiesten älykkyysosamäärää. Uskoin heillä jopa jääneen jonkin psykologisen kehitysvaiheen kesken, kun puheessa toistuivat los cojones ja me gago -tyyppiset ilmaukset. Mietin, että machoilla on pää todella sekaisin, jos kivekset pitää mainita joka huudahduksessa.

Oikeasti kyse on tietenkin siitä, että espanjan tunneilla ei koskaan opeteta sitä kieltä, jota ihmiset arjessaan ja esimerkiksi koko kansan televisio-ohjelmissa puhuvat.

Etenkin politiikasta puhuminen kirvoittaa paljon mitä mielikuvituksellisempia kombinaatioita edellä mainituista. Toki myös usein – hyvässä tai huonossa merkityksessä – vedotaan kohteen äidin seksuaalisesti löyhään moraaliin ja viitataan solvausten kohteen olevan seksityöläisen poika tai tytär eli hijo/hija de puta. Tämäkin kuulostaa suomeksi pahalta, mutta Espanjassa sitä viljellään puheessa aivan yleisesti.

Hijo de puta on espanjalaispoliitikoista jo niin yleinen ilmaus, että muutaman vuoden on myyty ironisia t-paitoja, joissa prostidoitut julistavat, etteivät poliitikot takuuvarmasti ole heidän poikiaan. Kuva: Redbubble-verkkokauppa.

Uskoin ilmausten kuuluvan arkikieleen vasta, kun kuulin elokuvassa Bruce Willisin huutavan vastustajalleen me gago en ti espanjaksi. Siis oikeasti – Willis ilmoittaa coolisti ulostavansa vastustajansa päälle! Espanjassa voi muuten katsoa kaikki elokuvat dupattuna. Mieheni mielestä Willisin espanjalainen ääni on maskuliinisempi, joten Die Hard ja muut klassikot katsotaan meillä välillä myös dupattuina. En ole Willisin äänestä samaa mieltä, mutta olen pitänyt sen omana tietonani.

Espanjankieliset kirosanat ja manaukset ovat kuitenkin olleet suhteemme pelastus. Emme nimittäin saaneet vuosikausiin riideltyä vakavasti, vaikka yritystä kyllä oli – repesin joka kerta aivan hervottomaan naurukohtaukseen, kun mieheni takoi äärimmäisen suuttuneena, naama punaisena pöydän pintaa ja ulosti kielikuvallisesti minun ja erinäisten muiden asioiden päälle. Hänellä kesti jonkin aikaa päästä sen yli, että vaimolla ei pidä riidassa pokka, mutta yhtä kaikki, riidat kuivuivat hyvin nopeasti kasaan.

Nykyään pystyn jo kätkemään hymyni, jos vaikka anopillani tai tv-juontajalla on tarve kuvainnollisesti ulostaa jonkun julkisuuden henkilön tai poliitikon päälle.

Miehelleni suomenkieliset slangi-ilmaukset eivät edelleenkään ole helppoja, vaan hän jatkaa silmiensä pyörittelyä, kun lepertelen lattialla mönkivälle pojallemme ooksä äitin kulta. Slangi ei saa sympatiaa, mutta ehkä jonakin päivänä hän kuitenkin armahtaa Agricolan.